Tarinat Blogi

Svea af Käringön purjehdus Les Sables d’Olonnesta Göteborgiin

Guernsey majakka lighthouse

Tarina julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 2011.

Oli maanantai 11. tammikuuta, kun me astuimme Ryan Airin lennolle 9503 Skavstan lentokentällä matkalla Beauvais’iin, joka on hieman Pariisin ulkopuolella. Matkamme tarkoituksena oli purjehtia Lagoon matkakatamaraani kotiin Göteborgiin. Tällä kertaa siirrettävänä oli Lagoon 400, joka on Lagoonin uusin malli markkinoilla. Matkan ajankohdan tammikuuksi oli määritellyt tavoitteemme esitellä vene Göteborgin venemessuilla viikolla 6. Lagoon 400 olisi ensimmäistä kertaa esillä sisänäyttelyssä Göteborgissa. Veneen odotetaan nousevan yhdeksi näyttelyn kaikkein mielenkiintoisimmista veneistä.

Olemme matkassa kolmen hengen voimin: Mikael af Ekenstam, Peter Törnblom ja minä Roland “Rulle” Jansson. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tuomme kotiin veneitä Ranskasta. Mikael on 5. matkalla, Peterille ja minulle tämä on 4. kerta. Kukaan meistä ei ole kuitenkaan tehnyt reissua keskellä talvea.

Beauvais’ista otamme vuokra-auton ja laitamme Mikaelin iPhonen navigaattorin kohteeksi Biskajanlahdella olevan Les Sables dÓlonen sataman, jossa Lagoonit lasketaan vesille.

Matkaa satamaan on noin 600 km. Teemme matkan ensimmäisen pysähdyksen Mikaelin ystävien luona. Duclosin perhe asuu pienessä kylässä tien varrella. Siellä meidät kutsuttiin fantastiselle lounaalle (kolmen ruokalajin tietenkin). Oli myös mielenkiintoista nähdä aito ranskalainen koti. Perhe asuu talossa, joka on rakennettu jo 1700 -luvulla.

Tiedämme, että veneemme ei ole vielä aivan valmiina ja siksi meillä ei ole kiirettä. Päätimme viettää yön jossain matkan varrella olevassa hotellissa. Kellon lähestyessä kahdeksaa pääsemme Angerin kaupunkiin ja päätämme etsiä sieltä jonkin hotellin.

Ajatus osoittautui huonoksi, sillä ilmeisestikin kaupungissa on jokin suuri konferenssi ja hotellien kaikki huoneet ovat täynnä. Lopulta löytyy Formula One hotelli, josta saamme n. 8 neliön huoneen 3 vuoteella. Mutta hotelli oli halpa, 59 euroa sisältäen aamiaisen.

Guernsey_1
Yksinäinen Svea af Käringö Les Sables dÓlonnen satamassa

Tiistaina pääsemme satamaan jo noin 10:00. On kylmää ja koleaa. Talvi on kylmin 60 vuoteen, useina päivinä on ollut pakkasta. Vesi on kuitenkin vielä 12 astetta. Yleensä kun haemme täältä Lagooneja, uutta omistajaa odottelee 15 ja 20 venettä. Nyt satamassa on vain vain kaksi kappaletta ja yksi niistä oli meidän Svea. Uuden veneen noutoa on valmisteltu paljon kotona. Vene on uutena tietenkin varustelematon, joten lähetimme paljon varusteita rekalla etukäteen: Keittiövarustus, katsastus- ja turvallisuusvarusteet jne. sekä jopa lämpimiä vaatteita. Lähetyksemme oli tällä kertaa 2 täyttä lavaa. Saapuessamme satamaan on ensimmäinen tehtävä siirtää kaikki varusteet veneeseen. Veneessä ei ole vakiona varustelua Pohjoismaiden markkinoille, mutta olemme tilanneet siihen hieman tarvittavia lisävarusteita. Lämmityslaite ja tutka ovat näistä tärkeimmät. Lämmityslaitteisto on uudentyyppinen vesikiertojärjestelmään perustuva systeemi ja olemme hyvin innostuneita kokeilemaan sen toimivuutta. On tietenkin tärkeää, että se toimii siirtopurjehduksellamme kylmissä tammikuun olosuhteissa.

Ennen kuin voimme lähteä, pitää tietenkin täydentää myös ruokavarastot. Ostamme kaikki ruokatarpeet suuresta tavaratalosta. Haasteena on selvittää, mitä tarvitaan pitkällä matkalla. Mitään tarpeellista ei saa puuttua, mutta mitään ylimääräistä ei haluta hankkia. Keskiviikkona saapuu myös viinitilauksemme. Jossain vaiheessa keväällä 2008, Örjan ja minä olimme täällä Ranskassa. Eräänä lauantaina emme voineet tehdä mitään, koska kaikki sataman työntekijät olivat varattuina muiden veneiden kanssa, joten päätimme vierailla viinitarhassa. Useimmat olivat kiinni, mutta löysimme yhden, joka oli auki. Domaine de L`EPINAY Earl Paquereau on nyt “meidän” viinitilamme. Se on pieni tila, jota hoitaa Rosendahlin perhe. He ovat erittäin mukavia ihmisiä. Tilalta saa hyvää viiniä edulliseen hintaan. Kun haemme veneen, niin lähetämme sähköpostilla tilauksen etukäteen ja he toimittavat viinit satamaan. On varsin mukavaa, kun viiniä voi ostaa suoraan viininviljelijöiltä ilman välikäsiä. Uskon, että kaikki asiakkaamme,jotka ovat käyneet hakemassa veneensä itse, ovat hankkineet täältä myös viininsä.

Tilauksemme yhteydessä on tapahtunut väärinkäsitys Örjan Bergin Oxelösunds Båt & Motor -yhtiön ja Lagoonin veistämön välillä. Veneestä puuttuvat istumalaatikkoa suojaavat ikkunaseinät ja ohjaamosta katos. Koska mielestämme on erityisen tärkeää saada ne tälle kylmälle purjehdukselle, yritämme järjestää niiden asennuksen nyt. Ranskalaiset ravistavat päätään ja sanovat, että se on “mahdotonta”. Emme tietenkään luovuta niin helpolla. Örjan on Ruotsista käsin onnistunut sopimaan alihankkijan kanssa, että he ompelevat seuraavana päivänä meille puuttuvat varusteet. Suurkiitos Sandra Cuevasille (NV Equipment), joka teki mahdottomasta mahdollisen! Torstaina Peter hyppäsi vuokra-autoon ja ajoi 40 kilometriä Saint Gilles Croix’n hakemaan tavaroita. Kun Peter tuli takaisin, hän näytti hyvin tyytyväiseltä. Sandra ei ole ainoastaan ahkera ja pätevä, hän oli myös erittäin kaunis.

guernsey2
Veneen varustelua
guernsey3
Veneen varustelua
navigate_before
navigate_next

Illalla aloimme asentaa varusteita ja perjantaina aamulla saimme apua töiden viimeistelyssä. Samaan aikaan, kun Peter meni hoitamaan viimeisiä luovutukseen liittyviä paperitöitä, niin Mikael ja minä teimme testipurjehduksen veneellä. Se oli ensimmäinen kerta, kun purjeet nostettiin tässä veneessä. Kaikki toimi täydellisesti, joten olimme nyt todella lähellä lähtöä.

Biskajalla

Perjantaina 15 tammikuuta klo 14:30 me liu’uimme läpi sataman kohti Biskajanlahtea. Viimeinen asia oli täyttää vene täyteen polttoainetta ja vettä. Meillä on säiliöissä 400 litraa dieseliä ja vielä 100 l ylimääräistä irtokanistereissa. Säätiedotuksen mukaan odotettavissa oli 10 -15 m/s lounaistuulta ja sumua. Tuulen suunta on täydellinen ja 10-15 m/s ei ole meille ollenkaan paha juttu. Sumusta olimme kuitenkin hieman huolissamme. Merellä sumu ei ole koskaan mukavaa, mutta koska meillä on varusteena digitaalinen tutka, pärjäisimme varmasti hyvin.

Purjehduksella pidämme vahtijärjestelmää, jossa kukin vahtivuoro on 3 tuntia, jota seuraa 6 tuntia lepoa. Tietenkin meidän on lepovuorossakin oltava valmiita auttamaan vahtia tarvittaessa. Ruokaa valmistaa aina joku, joka ei ole vahdissa. Ensimmäinen vahtivuoro merelle lähdettäessä on Mikaelilla. Mutta me olemme luonnollisesti kaikki kolme ylhäällä. Kun olemme katsoneet aaltoja jonkin aikaa, on aika nostaa purjeet. Tuulee mukavasti 10 ja 13 m/s slööriä ja pääsemme hyvään nopeuteen, kun vene on ensin saatu järjestykseen. Vene tuntuu hyvältä ja purjehdusvauhti on jatkuvasti yli 10 solmua. Sumua on alusta alkaen, mutta näkyvyys on silti lähes 200 m. Olemme silti onnellisia tutkasta, jonka asetukset laitamme kohdalleen. Veneessä on Raymarinin navigointijärjestelmät. C120 näyttö ja 2 ST70 monitoiminäyttöjä ohjauspaikalla. Lisäksi on sisäohjauspisteessä on ST70 monitoiminäyttö ja VHF. Digitaalisen tutkan kuva on veitsenterävä. Minulle on ensimmäinen kerta, kun purjehdin C120 plotterin kanssa. Nautin navigoinnista sen kanssa alusta alkaen. Navigointijärjestelmien kehitys etenee todella kovaa vauhtia ja laitteet tulevat koko ajan paremmiksi. Veneessämme on tietenkin myös autopilotti. Ilman sitä kukaan ei haluaisi tehdä matkaa. Purjehdimme sen varassa koko ajan, paitsi kun saavumme satamaan.

Muutaman tunnin jälkeen tuuli nousee ja näkyvyys heikkee. Koska on tulossa pimeää, otamme isopurjeen kokonaan alas reivaamisen sijaan. Nyt on vain genoa ylhäällä, mutta pidämme moottorin käydessä pienillä kierroksilla varmuuden vuoksi ja sähkön tuottamiseksi. Nyt alkavat aallot olla tosi korkealla, joten teemme jatkuvasti upeita surffeja jopa 17 solmun vauhdilla.

Menen vahtiin klo 21:00 ja ennen kuin Peter menee nukkumaan, me rullaamme vielä genoan pois. Olisimme voineet ajaa vähän reivatulla genoalla, mutta koska on yö, emme halua ottaa riskiä , että joku joutuu menemään kannelle, jos tuuli nousee vielä enemmän. Rullagenoaa reivataan toki ohjauspisteestä, eli periaatteessa kannelle ei olisi tarvetta mennä milloinkaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos tulee ongelmia kovassa tuulessa. Kun tulin ulos vahtiin oli Peterin nenä kovin valkoinen. Ennen lähtöämme satamasta söimme ravintolassa, joka ei todellakaan ollut parasta mahdollista tasoa Ranskassa. Tämä oli todennäköisesti ensimmäinen kerta Ranskassa, kun olen maistanut ruokaa, joka ei ole hyvää. Tunsimme kaikki kolme vähän huonoa olo vatsassa, kun lähdimme. Peterin oli pakko palauttaa kalakeitto mereen ennen kuin hän pääsi nukkumaan. Huonon olon oli pakko johtua ruoasta, sillä kukaan ei usko, että vanha merikarhu Peter olisi merisairas.

Nyt, kun olin ensimmäisen yön ensimmäisessä vahdissa yksin Biskajalla, minusta tuntui, että edellisestä purjehduksesta oli pitkä aika. Viime kesänä en tehnyt yhtään pitkää purjehdusta. Kesti jonkin aikaa tottua pimeyteen. Tuuli nousi ja vaihteli välillä 14-20 m/s. Aallot alkoivat olla melko suuria, muta niitä ei nähnyt ennen kuin ne murtuivat aivan veneen vierellä. Ainoa valon pimeyteen tuovat veneen kulkuvalot, jotka hohtavat tihenevässä sumussa. Tuuli tuli perän takaa ja olen edelleen vaikuttunut katamaraanin kyvystä kiivetä aaltojen yli. Kaikissa muuntyyppisissä veneissä on erittäin hankalaa hallita venettä, kun isot aallot tulevat viistosti takaa, mutta katamaraani toimii hienosti. Vaikka meillä ei ollut purjeita edes ylhäällä surffasimme aina välillä jopa 16-17 solmua.

Yhtäkkiä tutkassa näkyy jotain, jota en tunnista. Jättiläiskaiku näkyy noin 4 nm veneemme edessä. Pian ymmärrän, mitä se on. Myrsky tuo esiin tyrskyjä, jotka näkyvät tutkassa. Kun ensimmäinen myrskyrintama tavoittaa meidät, kasvaa nopeus. Tuuli puhaltaa nyt ylitsemme 26 m/s voimalla. Kun ajattelee, että nopeutemme on 12 solmua myötätuuleen, niin voi vaan miettiä, mitä se tuulimittari näyttäisi, jos olisimme paikallaan. Aallot alkavat kuohua veneen yli. Otan autopilotin pois päältä ja tartun ruoriin ja ohjaan venettä aaltojen välissä. Nyt meri alkaa kiehua ympärillämme. On huikea tunne ohjata venettä näissä kuohuissa, mutta tilanne ei ole ollenkaan pelottava. Svea hoitaa tehtävänsä ilman huolen häivää. Kestää ehkä noin 10-15 minuuttia, kun pahin myrsky on ohi. Nyt tuuli on taas noin 15 m/s, ja voin asettaa edellisen kurssin ja rentoutua autopilotin ohjatessa. Tietenkin olisin voinut mennä pilotti kytkettynä myös myrskypuuskien aikana, mutta käsin ohjaaminen oli todella hauskaa tuossa tilanteessa. Kun kului vielä 15 minuuttia, tuuli laski 5 m/s. Tämä tuntuu oudolta. Tyyntä kestää vain muutaman minuutin, sitten nousee taas. Voin nähdä tutkasta lisää puuskaista tuulta ympärillämme, ja hetkittäin tuuli nousee aina 22-23 metriin. Nousen ohjauspisteessä seisomaan ja tunnen kuinka vauhti taas nousee. Ei ole tietenkään viisasta odottaa myrskyä jälleen, mutta kun tietää, että veneen kanssa ei ole ongelmia, niin sitä haluaa vaan pitää hauskaa. Ja mitä kaverit sanovat, kun minä tässä seison yksin ja ohjaan keskellä myrskyä. No, he tietenkin nukkuvat, eivätkä tiedä myrskystä mitään. Se ei ole siis pelkästään minä, joka luottaa menopeliimme.

Kun herään myöhemmin seuraavana aamuna, kertoo Mikael, että hän oli nähnyt vahdissa parven delfiinejä uimassa veneen ympärillä. Olin juuri nukahtanut, joten hän ei siksi herättänyt minua. Olen aiemmilla purjehduksilla nähnyt delfiinejä, ja se on yksi hienoimmista asioista, joita tiedän.

Noin 140 meripeninkulman päässä Les Sables dÓlonnesta tullaan Raz de Seinen vesille, jossa riutta ulottuu pitkälle merelle. Täällä voi olla varsin voimakkaita virtauksia, kun vuorovesi virtaa sisään ja ulos. Tämä johtuu siitä, että riutan molemmin puolin on todella syvää vettä, joka sitten mataloituu jopa 10-20 metriin. Tässä kohdin ei pidä purjehtia vastavirtaan. Tällä kertaa onnistuimme saapumaan paikalle, kun vuorovesi oli korkealla, joten virtaukset eivät olleet niin voimakkaita kuin ne olen joskus kokenut. Viime kerralla kävi niin, että meillä oli vahva vastatuuli ja erittäin vahva vastavirtaus, joka nosti valtaisat aallot. Myöhemmin saimme tietää, että aallot olivat olleet 12 metriä korkeita. Tämä on yksi vahvimmista muistoista, joita olen merellä kokenut. Nyt oli kuitenkin paljon rauhallisempaa. Mutta luonto on täällä upeaa. Olemme melko lähellä maata ja näemme nyt rannassa erittäin kauniita kivisiä rantoja.

Ensimmäinen pysähdys Guernseyllä

Sunnuntaiaamuna klo 5 aikaan saavumme erittäin mukavalle Guernsey’n saarelle, jossa haluamme täydentää polttoainetta. Olemme olleet täällä aiemminkin ja tiedämme, missä huoltoasema sijaitsee. Mutta nyt se on kiinni näin aikaisin aamulla, emmekä löydä mistään kylttiä, jossa kerrottaisiin aukioloaikoja. Löysin muutaman kalastajan, joilta kysyin neuvoa, mutta hekään eivät tienneet, onko huoltoasema sunnuntaisin auki. Odotamme klo 11:00 saakka, ennen kuin saamme tietää, että huoltoasema on suljettu sunnuntaisin. Lähes kaikki muutkin paikat on suljettu, joten Peter ei saa ostettua tuliaisia pojalleen, kuten hän oli suunnitellut. Löydän kuitenkin kalastajan, jolla on tuoreita hummereita sumpussa. Ostan meille 2 isoa hummeria. Hinta on 10 euroa/kpl, joka tuntuu hyvältä kaupalta.

Guernsey-majakka

Nyt sää on aivan loistava, aurinkoista ja 17 astetta lämmintä. Sataman ulkopuolella on 5-6 kilpapurjevenettä treenaamassa ja aallonmurtajan sisäpuolella on nuoria purjehtimassa jollillaan. Ei tunnu ollenkaan tammikuulta, vaan loppukesän päivältä Ruotsissa. Koska emme pysty tankkaamaan, niin tyhjennämme varakanisterit tankkeihin ja suuntaamme Doveriin, jossa tiedämme huoltoaseman olevan toiminnassa. Ohitamme Aldernayn saaren läheltä ja saamme tuntuman todella vahvaan vuoroveden aiheuttamaan virtaan. Koemme hämmästyttävän ilmiön, sillä vahvassa myötätuulessa surffaamme 15 solmun nopeudella veden läpi, mutta pääsemme eteenpäin vain 1 solmua maan suhteen. Kun aallokko on ohi, käy ilmi, että olemme menossa taaksepäin täysillä purjeissa. Nyt pitää vain käynnistää moottorit, jotta pääsisimme ylipäätään eteenpäin.

Otamme esiin suurimman kattilamme ja keitämme hummerit. Olemme ottaneet mukaan muutaman pullon samppanjaa juhlistamaan merkittäviä tapahtumia aluksella. Nyt on yksi sellainen merkittävä hetki ja avaamme shampanjapullon. Shampanja maistuu erittäin hyvältä tuoreiden hummerien kanssa. Hummerit olivat niin suuria, että emme jaksaneet syödä kaikkea. Säästin loput hummereista ja viimeisen tilkan samppanjaa ja keitin seuraavana päivänä tähteistämme todella hyvän kalakeiton.

Matka Englannin kanaalin poikki meni hyvin. Kanaalin liikennealueilla (traffic zone) on erittäin paljon ruuhkaa. Väylä tulee ylittää mahdollisimman suoraan, jotta ei häiritse ammattiliikennettä. Liikennettä vahditaan mm. helikoptereilla, jotka lähestyvät nopeasti huviveneitä, jos ei noudata sääntöjä. Ylitimme kanaalin yöllä ja jälleen olimme tyytyväisiä tutkaan. Minulla oli kerran 13 suurta alusta tutkan näytöllä vain 6 nm sisällä. On todella jännittävää seurata aluksia, mutta niiden nopeutta ei helposti ymmärrä. Monet alukset kulkevat noin 20 solmua, joka pitää huomioida omassa reittisuunnittelussa. Ei ole aina helppo selvittää, onko toisen aluksen kanssa risteävällä kurssilla vai ei. Koska meidän pitää purjehtia kohtisuoraan väylän suhteen, joudumme väkisin leikkaavalle kurssille. Tällaisella purjehduksella tulee vastaan joitakin todella rauhallisia ja tylsiäkin vahteja, mutta Englannin kanaalin ylitys on todella mielenkiintoinen juttu.

Toinen pysäkki Doverissa

Tiistaiaamuna saavumme Doveriin. Doverin valkoiset kalliot ovat yhtä kauniita nyt kuin kesälläkin. Meillä on todella vahva virta, kun purjehdimme sisään satamaan. Aallonmurtajassa on aukko, johon pitäisi mennä, mutta virta vie meitä voimakkaasti sivuttain. Mikael, joka on ohjaamassa, ajaa täydellä kaasulla, jotta saa pidettyä veneen oikeassa suunnassa. Kun pääsemme aallonmurtajan sisäpuolelle, virta loppuu. Nyt saamme tankattua. Tankkaamme 393 litraa ja olemme purjehtineet 460 mailia.Olemme purjehtineet ehkä vain 30 mailia kokonaan ilman moottoreita, joten polttoaineenkulutusta 2 moottorilla ei voi pitää korkeana. Mutta meillä on toki ollut tuuli puolellamme suurimman osan aikaa.

Doverissa

Kun ollaan Doverissa, on käynti vanhassa pubissa aivan pakollinen. Lähellä on vanha ja rähjäinen pub 1600 -luvulta. Voi vaan arvata, että pubissa on käynyt yhtä jos toista kulkijaa vuosien saatossa. Tilasimme aitoa pub-ruokaa ja englantilaista ale-olutta. Kun halusimme maksaa luottokortilla, ei se käynyt, mutta eurot kelpasivat kyllä. Kuittia ei saatu, sillä kukaan ei tuntunut tietävän, missä kassakone on. Mitenkäs ALV -kirjanpito täällä mahtaa toimia? Samapa tuo. Me saimme vatsat täyteen ja janokin lähti. Tunnelma pubissa oli meidän merimiesten mielestä erinomainen.

Pub Doverissa
Pub Doverissa
Doverissa
navigate_before
navigate_next

Kun olimme tankanneet myös vesitankit täyteen, olimme jälleen valmiit jatkamaan matkaa. Olimme miettineet hieman vaihtoehtoisia kursseja kohti Göteborgia. Olisimme voineet valita kurssin ulos kohti Pohjanmerta ja suoraan kohti Skagenia ja Göteborgia. Pahaenteinen jääennuste sai meidät kuitenkin valitsemaan kurssin takaisin kohti Ranskan rannikkoa ja edelleen Brunnsbüttelin ja Kielin kanavan suuntaan. Ulos vain ja uudelleen kohtisuoraan traffic zonen läpi. Ylitys meni hyvin ja matka jatkui ilman kummempia mainintoja Euroopan Atlantin puoleisella rannikolla. Näimme joitakin kalastusaluksia, joista jotkut tulivat erittäinkin lähelle meitä katsomaan.

Päivällä tämä on tietenkin ihan OK, mutta kun ne lähestyvät yöllä, alkaa miettimään, miten nämä alukset tulisi oikein ohittaa. Kalastusalukset muuttavat usein yllättäen kurssia, mikä hankaloittaa omaa navigointia. Välillä tuntuu, että ne välittävät enemmän omista kalastuspuuhistaan kuin muista aluksista. Mutta tämä mielipide johtuu luultavasti vain yhdestä kokemuksestani muutama vuosi sitten, kun olimme törmäysvaarassa yhden kalastusaluksen kanssa, eikä kannella näkynyt ketään. Kippari istui ehkä sisällä kahvikupin ääressä?

Kun purjehdimme Rotterdamin väylää sisään, oli ympärillämme todella paljon aluksia. Jouduimme ylittämään 2 liikennealuetta kerralla. Kutsuimme siksi satamaa VHF-radiolla ja he ohjasivat meidät läpi.

Ilma viilenee vähitellen. Olemme iloisia, että mukana ovat Fladen purjehdusasut ja hyvät alusasut, joiden kanssa ei tule kylmä.Kirjoittelen tätä matkakirjaa jälkikäteen ja tarkistan tilannetietoja tekstiviesteistä, joita lähetin matkalta kotiin (Lasteni mielestä minua vaivaa jo kevyt dementia). Rotterdamin jälkeen olen kirjoittanut: “Kevyttä sadetta. 5 m/s. Lounaaksi lohta. Vähän tylsää. Toivon myrskyä, että tapahtuisi edes jotain.”

Tämä kertoo itse asiassa jotain tällaisesta matkasta. Välillä on hieman tylsää. Mutta vain 15 minuuttia tämän jälkeen olin kirjoittanut uuden sms:n ja kertonut, että 4 pyöriäistä oli enintään noin 50 metriä veneestämme ja yht’äkkiä kaikki oli hienosti taas. Hieman myöhemmin samana päivänä nosti hylje päätään vedestä ja tarkasteli meitä. Muistelin, kuinka Biskjanlahdella ensimmäisenä yönä lokki lensi kanssamme 2 tuntia ja joskus lensi se ohjaamon kohdalla minua kohti samalla nopeudella kuin me. Mutta koska meillä oli kova myötätuuli se lensi minua vastaan ja katsoi minua silmin. Mikael oli nähnyt muutaman linnun, jotka yrittivät istahtaa mantookin päälle, mutta ne olivat epäonnistuneet, koska myrsky keinutti venettä liikaa. Saamme kokea niin paljon luontokokemuksia tällaisella matkalla.

Makuupussissa keulakannella vapaavahdissa
Makuupussissa keulakannella vapaavahdissa

Kolmas pysähdys Kielissä

Torstai-iltana tulemme Elbe-joen suulle ja Kielin kanavalle. Minua on kuultu, kun halusin lisää tuulta. Tuuli puhaltaa taas 15 – 20 m/s ja lisäksi meillä on vahva virtaus takaa. Olen todella vaikuttunut siitä kuinka hienosti autopilotti hoitaa hommansa. Meillä on niin vahva virtaus, että joudumme ohjaamaan venettä 30-40 asteen kulmassa menosuuntaan nähden. Silti autopilotti suoriutuu tästä ilman ongelmia. Ihmettelen, millainen mies tuolla laatikossa sisällä oikein ohjaa. Elbe -joella liikenne on todella ruuhkaista, joten me ajamme juuri ja juuri poijuilla merkityn väylän ulkopuolella. Liikaa ei kuitenkaan voi väylältä poiketa, siellä paikoitellen reuna-aluilla on kareja.Välillä oli todella mielenkiintoista, sillä voimakas tuuli, voimakas virta ja suuret aallot yrittivät ohjata meitä. Jälleen kerran meillä oli tilaisuus nähdä, miten hyvin vene suoriutuu takaapäin tulevista isoista aalloista.

Kun pääsemme Brunsbütteliin Kielin kanavan sululle, on lämpömittari laskenut jo – 5 asteeseen. Jäätä alkaa muodostumaan hieman kannelle. Lippu on jäätynyt, eikä hulmua enää iloisesti tuulessa. Veneen vesijärjestelmä on jäätynyt, joten nyt ei käydä enää suihkussa. Mutta lämmitysjärjestelmä on toiminut hyvin koko matkan ajan. Me emme ole palelleet aluksella. Kun tulemme huoltoasemalle tankkaamaan, tapaamme toisen purjeveneen miehistöineen. Siinä on pari iloista engelsmannia, jotka ovat toimittamassa venettä Tanskaan. Mukavaa, että me emme ole ainoat, joiden mielestä on OK purjehtia tammikuussa.

Kielin kanavan läpi ajessa ei paljon tapahdu. Joskus vedenpinnalla oli ohut jääpeite, jonka läpi ajoimme helposti. Kanavalla on paljon normaalia vähemmän aluksia kuin yleensä, mutta en usko sen olevan pelkästään säästä vaan myös talouskriisistä. Ainoa erikoisempi tapahtuma oli helikopteri, joka kävi katsomassa meitä ja lensi matalalla vieressämme. Pilottia ei pelottanut. Kielin kanavan jälkeen otimme suunnan Stora Beltin siltaa ja Göteborgia kohti. Nyt oli jatkuvasti pakkasta, mutta jää ei kuitenkaan ollut ongelmana. Tuulikaan ei ollut kovin voimakas, joten meillä ei ollut pelkoa runsaasta jään muodostumisesta kannelle.

Jäätä kannella
Jäätä kannella

Kaikki meni hyvin ainakin siihen saakka, kun luulimme, että meillä on enää puoli tuntia matkaa jäljellä. oli jo perjantai-ilta ja olimme menossa Långedragsin vierasvenesatamaan, jossa purjehdusurakkamme päättyisi. Purjehdimme genoalla ja moottoritkin olivat päällä. Mikael oli ottanut jo samppanjat esiin kotiinpääsyn juhlistamiseksi. Sitten me ajoimme pakkaantuneeseen ajojäähän, jota emme pimeässä nähneet. On outoa olla paikallaan kiinni jäissä, kun purjeet vetävät hyvin. Ei ollut muuta tehtävissä kuin ottaa purjeet alas ja pakittaa irti jäistä. Sitten piti etsiskellä vapaata kulkuväylää kohti satamaa. Kesti kolme tuntia ennen kuin saimme Svean kiinnitettyä laituriin ja shampajapullon avattua.

Olimme maissa täsmälleen kello 24,00 perjantai-iltana. Matka kesti 7 päivää ja 9 tuntia. Matkaa kertyi 1066 mailia. Jälkikäteen tunsin, etten ollut koskaan saapunut Les Sables dÓlonnesta kotiin Ruotsiin niin levänneenä kuin nyt. Se johtuu varmasti monista asioista. Yksi tärkeä seikka oli varmasti, että seurasimme koko ajan tehtyä vahtisuunnitelmaa ja lepäsimme silloin kun emme olleet vahdissa. Koska purjehdimme koko matkan kohti kylmempää säätä, halusimme varmistua siitä, että olemme virkeänä, jos ongelmia ilmenisi. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään suuria ongelmia, joten pääsimme perille hyvissä voimissa.

Kun Örjan pyysi minua kipparoimaan venettä ennen matkaamme, en epäröinyt hetkeäkään. Se johtuu siitä, että tiedän, kuinka hyviä nämä veneet ovat. Olen purjehtinut Lagooneilla 5-6000 mailia eri malleilla, joten tiedän, miten ne toimivat. Olen edelleen vaikuttunut tästä uudesta mallista, jolla en ollut ennen purjehtinut. Tämä on Lagoonin toiseksi pienin malli, mutta väittäisin, että tämä oli paras, jolla olen koskaan siirtopurjehduksen tehnyt. Perustan ajatukseni lähinnä kokemukselle, kuinka hyvin vene suoriutuu myrskyssä ja isossa aallokossa.

Vene toimi koko matkan hyvin, lukuun ottamatta polttoainemittaria, joka ei toiminut aluksi. Lämmityslaite oli huippuhyvä. Raymarin-navigointijärjestelmä oli loistava, erityisesti autopilotti. Tutka oli veitsenterävä. Istumalaatikon suojat, jotka NV Equipmentin kaunis Sanda meille järjesti, olivat erinomaiset. Fladen -purjehdusasun pidän myös jatkossa aina mukanani.

Kiitos kollegoilleni Mikaelille ja Peterille upeasta matkasta. Kiitos myös Örjan Bergille, että päätit muutama vuosi sitten ryhtyä Lagoon matkakatamaraanien jälleenmyyjäksi Ruotsissa.

Ruorissa ja kynässä

Roland Jansson
(vapaasti suomentanut Timo Salminen)